Monta tunnetta. Monta ajatusta. Monen monta kaunista hetkeä. Niin monia pieniä potkuja, joita käsin on tunnusteltu. Pientä hikkaa rauhoiteltu. Monta hellää silistystä, monia isosiskojen vauvalle poimittuja kukkasia sekä itsetehtyjä taideteoksia. Ja sitä sanoinkuvaamatonta mukanaelämistä, jota nuo äidin isommat rakkaudet osoittavat. Ja päivittäin kuulen ajatuksia pienistä suukuista, niitä omia mietintöjä, joiden avulla hekin valmistautuvat johonkin suureen.
Ja tämä aika, kun yhteinen matka kääntyy loppua kohden ja vain ihmettelee, minne aika katosia, ihanan masumatkan päivät. Kun raskausajan päiväkirjan sivut ovat viikko viikolta täyttyneet ja masu kasvanut isommaksi paidan alla. Kun tuli tämä hetki, kun ensikohtaaminen on lähempänä kuin osaan ajatellakaan. Se hetki, kun on aika lähteä viimeisen kerran masun kanssa ja tietää, että seuraavalla kerralla palataan pieni nyytti mukana. Se hassukin tunne, kun odottaa jo pienen saapumista, mutta silti toivoisi tässä vielä matkan yhdessä masun kanssa jatkuvan.
Ja tiedän, jatkuu se vielä. Meidän yhteinen matkamme näin. Viikon tai muutaman. Siellä viihtyy pienin, ovathan aikaisemminkin siellä viihtyneet. Sydämeni alla. Ja aion nauttia, tulla ja mennä masuni kanssa. Elää täysillä. Pukea pitsitunikan ja kantaa pienintäni sen suojissa. Vielä hetken, sillä tiedän, on se aika lyhyt siltikin. Ihana, suuri odotus.
Raskauviikolla 38:
Verenpaine 114/64
Hb 119
Paino 57, 2 kg
Sydänäänet 147
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti