Little fingers, ears and nose.
Little legs and feet and toes.
Little hands, so soft and light.
Little cheeks to kiss goodnight!
Sometimes the biggest miracles come in the littlest packages!
Siinä ihan lähellä.. ♥
Voi, miten olen nauttinut näistä päivistä kotona pienten tyttöjeni kanssa. Kodissa on ollut sellainen omanlaisensa tunnelma, kun tämä pieni vastasyntynyt saapui kanssamme kotiin muutama päivä sitten. Tänään palasimme Naistenklinikalle tarkistuskäynnille, koska vauva oli kotiutuessaan alle 1,5 vuorokautta vanha. Jokin haikeus, silti valtava onni valtasi mielen, kun astuin sisään tuosta tutusta ovesta, kuljin hissillä kutoseen, jonne juuri saavuin silloin yöllä muutaman tunnin ikäinen nyytti kainalossani. Ja nyt olin täällä uudelleen pienen kääröni kanssa, jolla ei nytkään ollut ikää kuin vain muutama päivä. Loin silmäyksen huone numero kolmeen ja huokaisin..
Kätilö otti meidät vastaan ja punnitsi pienen. Painoa oli tullut hienosti näinä muutamina päivinä. Mittasi myös keltaisuusarvon, joka oli matala. Kyseli vähän imetyksestä ja sitten toivotteli meille jo hyvää jatkoa. Vielä muutama hetki sairaalan tunnelmissa, imetystuolin uumenissa pienelle maitoa antaen, kunnes tuli aika kävellä tuo käytävä, sulkea sairaalan ovi ja sanoa näkemiin kauniin matkan alulle. Ja jossain siinä välissä ehdin miettiä sitäkin, että palaisinko tänne vielä joskus, ehkä ainakin töiden merkeissä. Mutta sitten joskus, sillä nyt nautin tästä! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti