Pitkän työputken jälkeen oli ihana siivota koti perusteellisesti ja saada ystävät vierailulle yhteistä päivää viettämään. Olla vain ja jakaa kiireetön päivä heidän kanssaan. Arki on alun haikeuden jälkeen sujunut hyvin, vaikka edelleen jään välillä miettimään, kuinka ihanaa se olikaan, kun sai vain jäädä kotiin, olla vain omiaan varten. Kuulla, nähdä ja olla läsnä. Niihin päiviin kun ei enää voi palata, sellaiseen kiireettömään arkeen, kun olivat ihan pieniä ja päivät kulkivat aikalailla niin, kuin me ne suunnittelimme. Kuinka mukavaa se olikaan, kun oli aina pyykit pestyinä ja aikaa pitää kaapit ojennuksessa, se, että tyttöjen kanssa lounastettiin saman pöydän äärellä joka päivä, oli jotain ainutlaatuista, jonka nyt ymmärtää. Onneksi on kuitenkin aikaa vielä, sillä lyhennetty työaika ja pitkät työpäivät, joita osastollamme pääsääntöisesti tehdään, tuovat pitkät vapaat. Ja vaikka tykkään työstäni tosi paljon, olen kyllä tosi onnellinen tänään, kun voin vain olla kotona omieni kanssa. Jakaa heidän arkensa, olla läsnä ihan koko viikon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti