Viimeinen viikko Luuvantiellä.
Ja tuo viimenen viikko sisälsi paljon pakkaamista, tavaroiden poisheittämistä, astioiden suojapaperiin käärimistä ja haikeita hyvästejä samalla jättäessä. Se piti sisällään ulkoilua omassa pihassa ja leikkejä leikkimökin tuunnelmissa. Monia unohtumattomia hetkiä.
Niin urheita olivat nämä meidän pienet, sillä kaiken kaaoksen keskellä he jaksoivat leikkiä, touhuta paljon kahdestaan ja olla mukana pakkaamisissa, ja niissä haikeissa jäähyväisissäkin. Äidin pienet apulaiset.
Mutta viimeisen viikon aherruksien keskellä myös nautimme hetkistä omassa kodissamme, sillä pakkaamisten välissä ehdimme leikkiä myös yhdessä niillä hyllyjen päälle ja laatikoihin unohdetuilla leluilla, viipyä viertysten ja muistella kauniita hetkiä näiden seinien sisällä, lähimaisemissa, poluilla ja teillä. Niitä, joita luuli enemmän edessä olevan..
Mutta viimeisen viikon aherruksien keskellä myös nautimme hetkistä omassa kodissamme, sillä pakkaamisten välissä ehdimme leikkiä myös yhdessä niillä hyllyjen päälle ja laatikoihin unohdetuilla leluilla, viipyä viertysten ja muistella kauniita hetkiä näiden seinien sisällä, lähimaisemissa, poluilla ja teillä. Niitä, joita luuli enemmän edessä olevan..
Niinkuin hetkiä täälläkin, tämän kotimme suojissa, sillä niin nopsaaan saapui loppukesä, kun asuntomme meni kaupan. Riensi aika syyskuuhun, jolloin väliaikainen asuntomme löytyi. Oli muutto epätodellisen kaukana silloin. Mutta niin pian jo elimme syyskuun viimeisiä päivä ja tuli aika hyvästien. Aika, kun ovi täällä sulkeutuu sen viimeisen kerran. Liian pian, silti täydellisen oikeaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti