Perunamaalla

Viikonlopuksi ajelimme maalle hakemaan muuttoa varten kuomullisen peräkärryn. Syksy oli jo pidemmälle siellä ehtinyt, tuuli enemmän puita ravistellut ja viimeiselle lennolleen lehdet lähettänyt. Oli kaunista omalla tavallaan näinkin, niinkuin jokainen vuodenaika, joka omalla ajallaan saapuu. Ja nyt noista keväällä istutetuista perunan mukuloistakin oli kasvanut kunnon sato, jota pääsimme koko perheen voimin sankoihin keräämään, talven varalle kellariin säilömään.

Jouko-faarin traktori aina vähän jännittää.

Naapurin Paavo on traktorillaan ollut auttamassa joka vuosi.

-

Ja kun perunakone oli traktorin perään kiinnitetty..

 .. sai se mullan uumenista putkahtelemaan perunoita.

 

 

 

Fanny keräsi oman pienen sankonsa täyteen monta kertaa. Ja Fionakin seurasi siskoaan noukkien perunoita omaan Muumi-sankoonsa.

 '

Isoja, pieniä ja sydämen-muotoisia.

Oli niin hyvä olla täällä, rakkaiden luona, touhuta ulkona ja kyykkiä perunamaalla. Piipahtaa kaupungilla ja suunnitella siskon häitäkin. Vastapainoa oman arjen ja muuton keskelle. Ja tällainen kirpakka syyssää piristi mukavasti, teki hyvää meille kaikille, sen raikkaus ja puhtaus. Vaikka olikin hassua pukea pipot päähän ja sormikkaat käsiin pitkästä aikaa. Niin syksyiseltä sää tuntui.

Hetken tuijotimme korkeuksissa lentävää kurkiauraa. Olivat ne varmasti matkalla lämpimämpään.

Hyvästelimme.