Fiona-neiti heräili unisena omasta alasängystään ja me hiivimme berliininmunkin ja kahden kynttilän kanssa pienen prinsessamme sängyn viereen. "Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan..", lauloimme ja Fiona oli yhtä suurta hymyä, koska ihan selvästi muisti, mistä tässä kaikesta oli oikein kysymys. Voi, miten toinen nautti huomiosta, hänelle osoitetusta laulusta ja tuosta herkkupullasta, jota koristi kaksi kynttilää. Aamupalapöydän äärellä odotti vielä kaksi pakettia, joita availtiin innolla. Niiden sisältä paljastui, mitäs muutakaan kuin rakkaalle nukkevauvalle jotain eli syystakki, housut ja kengät ulkoilua varten. Pienempi paketti sisälsi ihan oman pienen Tähkäpää-nuken, lempielokuvan mukaan.
Pieni nyytti saapui maailmaan lokakuisena, kauniina syyspäivänä. Muistan vieläkin sen lähdön hetken, kun masuni kanssa matkasin viimeisen kerran kohti Naistenklinikkaa. Siellä supistusten ja kalvojen puhkaisun myötä synnytys eteni normaalista ja epiduraalin voimin kului aika nopsaa ihan viimeisiin hetkiin saakka. Klo 16.39 sain pienen prinsessan syliini, tuon pienen nyytin, tummatukkainen täydellisen tytön ja kaikki muuttui, muuttui ihanalla tavalla.
Kasvoi pieni prinsessa niin varkain, niin nopsaa kului se kaunis vauva-aika. Niin kovin vähän aikaa oli sylissäni tuossa vaalepunaisesessa oloasussaan, jonka hupussa oli pienet korvat. Viihtyi kantoliinan suojissa, nukkui uniaan vaunun uumenissa, siskon vierellä makuuhuoneen sängyllä huilasimme välillä kaikin. Muistan, kuinka jouluna puin siskokset vaaleanpunaisiin villakangasmekkoihin ja sain napattua kuvan lehteen nimi-ilmoitusta varten. Kuinka kasvoit, kuinka kasvoi siskosikin. Ja tuli aika, kun lähdit liikkeelle, sait hampaasi ja nautit keinun vahdista ensikerran. Vietimme ihanan kesän. Olit elämää täynnä, niinkuin olet nytkin. Elämäniloa ja -tarmoa ei sinulta puutu.
Ja tänään täytät kaksi vuotta, sinä pieni vauvani, joka osaa puhua jo niin hyvin, suloisella tavalla vähän sanoja vielä tapaillen. Laulat paljon, leikit sitäkin enemmän. Nukkevauvoja hoidat hellästi ja huolella. Jokapäivä. Tykkäät ulkoilla, keinua korkeuksiin ja liukua liut siskon kanssa perätysten. Muistat paljon asioita, ymmärrät yhä enemmän joka päivä.
Tykkäät piirtää, kynä pysyy kauniisti kädessäsi ja saksillakin leikkaisit niin mielelläsi. Yrität pukea vaatteita yllesi ja innolla opettelet uutta. Syöt hienosti itse ja lempiruokaasi on kana ja riisi. Maito on lempijuomasi. Osaat sanoa pissa, kun se tulee, muttet ihan vielä ehdi pytylle, jolla istut paremmin kuin potalla. Luulen, että pian hoksaat, mistä on kyse.
Nautit kylpemisestä, tykkäät jäätelöstä ja pöydälle jääneestä voirasiasta mieluusti ottaisit sormella nokareen suukkuusi. Osaat kaivata asioita, potkutella pikkumopollasi ja vuorotella halutun lelun kanssa. Sisko saa monta halia ja pusua päivän aikana ja välillä pitää pyytää myös anteeksi, minkä osaatkin kauniisti tehdä.
Ja, kun koti tohuistanne hiljenee pysähdyn mietimään, joka ilta sitä ihmettelemään, miten aika niin nopsaa meitä kuljettaa. On se tehnyt pienestä nyytistäni isomman, osaavamman niin hetkessä. Ja vaikka kasvua on ihana seurata, ihan niistä ensihymyistä itsekerrottuihin tarinoihin saakka, haparista ensiaskeleista juoksun vauhtiin asti, pitää se sisällään myös haikeutta, luopumistakin. Sillä vaikka vielä nautit sylissäolosta, tulet siihen mielelläsi. Vaikka vielä nautit köllöttelystä vieretysten, päiväunista isolla sängyllämme kaikki me kolme, niin tulee se aika, kun hetket vain katoavat ja jäävät, hiljalleen. Siksi joka päivä salaa toivon, että aika hidastaisi, etten koskaan joutuisi luopumaan hetkistä lähellänne, leikeistä vierellänne, päivistä kanssanne mennen ja tullen, oleillen. Sillä niin nautin. Nautin tästä ajasta, kanssanne. Niin rakastan. Ja haluan kuulla, mitä pieni kertoo, nähdä kaiken ja olla siinä sinua, teitä varten. Aina.
Olet aarteeni, pieni prinsessani, kallis Taivaan Isän lahja. Niinkuin siskosikin.
Onnea rakas pieni prinsessani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti