Viime yö meni valvoessa ja jännittäessa, uutisia odotellessa. Ja toviksi silmäni ummistin, kunnes tuli vähän ennen kolmea viesti: "Tyttö tuli!" ja olin onnesta sekaisin ja siitä, että niin nopsaa oli kaikki siellä mennyt. Yö kului aamuun ja koko pitkän päivän odotimme iltaa, että pääsemme kaikin pientä prinsessaa katsomaan. Ulkoilimme ja nukuimme päiväunet ja sitten saapui se odotettu illansuu.
Ja tänään sain pienet paketit nostaa esille, olivat kulkeneet muuttomatkan ja odottaneet Tukholman reissumme tuliaisina kaapin uumenissa pienen prinsessan saapumista. Kaupasta hain vielä vaaleanpunaisia ruusuja ja sitten kohti Naistenklinikkaa.
Raotimme perhehuoneen ovea, josta avautui sellainen unenomainen, kaunis tunnelma, sellainen omanlaisensa, joka synnytysoston käytävilläkin aistii. Siellä sen varrella on monta pientä uutta elämää.
Ja siellä se tuhisi se pieni nyytti, äidin kainalon lämmössä. Niin suuri ihme. Taivaan Isän lahja.
Täydellinen prinsessa. Rakas.
Tämä täti pääsi vaihtamaan pikkuruisen vaipan ja serkkutytöt saivat sylitellä pientä tyttöä ensimmäisen kerran. Kuinka isoilta näyttivätkään omat prinsessani. Kuinka siitä onkaan jo niin aikaa, kun olivat pieniä nuo minun pienet. Mutta ovat joskus sitä olleet. Pieniä vastasyntyneitä. Niin hienosti osasivat sylitellä tuota kaikkein pienintä meistä.
Luja, niin hellä pienten sormien ote.
Sairaalan tunnelmissa kuluu muutama maidontuoksuinen päivä. Nuo herkät päivät sisältävä paljon. Niin paljon tunnetta, niin monta uutta tilannetta. Ne pitävät sisällään maidonnousua, imetystä ja ihmettelyä. Suurta onnea ja sylittelyä. Paijauksia, pusuja ja uuteen tulokkaaseen tutustumista. Ne kuluvat pienen vaipan vaihtamisissa, tummiin silmiin tuijottaessa ja kainalotusten päiväunia nukkuessa. Eikä ole kiire minnekään, kenelläkään koko tällä onnellisella nelihenkisellä perheellä. Onnea vielä niin paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti