Tätä elokuista lämmintä päivää lähdimme viettämään Linnanmäelle, sinnekun emme vielä olleet tänä kesänä ehditty laisinkaan. Niin ihana auringonpaiste toi vielä kesän tunnun iholle ja mieliin.
Vähän evästä kasseihin ja kohta jo tehtiin matkaa laitteiden kyydissä lennellen ja karusellin pyörteissä hevosella tai ankalla ratsastaen. Autolla ajellen ja junan kyydissä istuen.
Linnanmäen riemuissa jatkoimme iltahämärään saakka, jolloin tivolin täyttivät värikkäiden valojen tuike. Kaunista, mutta sekin kertoi hiljalleen saapuvasta syksystä. Hämärässä valot, joiden tuiketta maisemajunasta ihasteltiin. On syksy saapumassa kuitenkin. On se lähempänä, vaikkei uskoisikaan, tulossa vaikkei haluisikaan. Kun ei haluaisi sanoa näkemiin kesälle. Niin paljolle.
Ja vaikka auringon laskun myötä ilma viileni ja kesätopin päälle oli vedettävä naule lämmittämään, nautimme tänään vielä kesäisistä hetkistä, vauhdin hurmasta, yhdessäolosta ja pienistä naurusuukuista. Niistä ja monesta muustä mukavasta oli tämä Linnanmäki-päivä tehty.
Jälleennäkemisen riemu ja herkutteluhetki.
Kananmunan kyydissä tehtiin matkaa samalla etsien kadonneita pikkutipuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti