Pieniä tähkäpäitä

Eilen saimme pitkään odotetun yövieraan, rakkaan ystävän, Josefina-tädin meille leikkimään, Tähkäpää-elokuva hetken jakamaan sekä kanssamme aikaa viettämään. 

Ensin päivällä piipahdettiin tyttöjen kanssa työpaikallani suunnittelemassa tulevaa, tapaamassa työkavereita ja ihastelemassa niitä kaikkein pienimpiä keskoskaapeissaan ja lämpöpatjoillaan. Ja voi, noiden pienten vauvojen ja tuon tutun ympäristön sekä mukavien työkavereiden myötä tuli häivähdys jostakin niin tutusta, niin omasta. Näin minut siellä muiden mukana.

Mutta kun lähdin tyttöjeni kanssa kotiin, katsoin heidän untaan bussin kyydissä matkaa taittaen, tiesin, ettei ole minun aikani palata vielä, en malttaisi, vaikka toisaalta halusin. Sillä kuluu aika niin nopsaa kuitenkin ja tulee hetki, kun on pakko palata. Niin nautin tyttöjeni kanssa olla ja mennä, kuulla jokaisen jutun, nähdä jokaisen leikin. Ja aina joka ilta nytkin toivon, että olisi aikaa enemmän heidän kanssaan. Siksi on helppo sanoa puolikkaalle työtarjoukselle "ei kiitos". 

Toisaalta taas mietin, kuinka kaikki siellä muuttuu, kun suuri remontti sinne saapuu, enkä siis koskaan enää tekisi työtä samassa paikassa, samojen ihmisten kanssa. Koskaan enää ei asiat ole niinkuin ennen, niinkuin nyt. Siksi tekisi mieli palata niiksi muutamiksi päiviksi viikossa tai vähemmän. Mutta aika on niin lyhyt, ja rakastan tyttöjäni niin paljon, hetkiä heidän kanssaan, etten malta. Ja tiedän, kuluu aika ja kasvavat. Niin nopsaa.

Hetki aikaa miettiä ennenkuin on tehtävä päätös.

Bussi toi meidät Sellolle ja kävimme ostamassa Tähkäpäästä kertovan elokuvan Kaksin Karkuteillä. Pian jo saapui ilta ja Josefina ihanien tuomisiensa kanssa. Pilkullinen takki-luomus pienelle Tukholmasta ostettujen kumisaappaiden kanssa sekä pienet laukut ja minulle tähtiyllätykset. Kiitos!

Namikulhojen kera istahdimme vieretysten sohvan lämpimään sateen ropistessa ikkunaan ja pääsi yhteinen tyttöjen leffahetki alkamaan.  Mukavan illan päätteeksi pedattiin Josefinalle paikka Fannyn huoneeseen. Ja pieni oli niin innoissaan.

Seuraava päivänä suuntasimme nauttimaan kesätuulesta ja auringon lämmittävistä säteistä Matinkylän rantaan, jossa istahdimme ihanan rantakahvilan laiturille nauttimaan jäätelöt ja kupit kuumaa. Juteltiin ja haaveiltiin, leikittiin ja nautittiin. Rantapäivän päätteeksi pipahdettiin Omenaan ostoksille.

 Tyttöjen mekot ja neulepaidat ostin jo viime kesänä, kun niihin ihastuin. Mekoissa on sellainen tietty tunnelma, lempeyttä ja kesän keveyttä. Onneksi ne mahtuivat hyvin vielä tänäkin kesänä.