Tänään lähdettiin äitin ja siskon sekä näiden meidän pikkumurujen kanssa nauttimaan kaupungin tunnelmasta. Kierreltiin katuja ja piipahdettiin kaupoissa. Lounastettiin raikkaat salaatit ja herkuteltiin makoisilla kakkupalasilla.
Oli ihana viettää tämä päivä täällä, niin kesäisessä Helsingissä rakkaan äidin kanssa.
Ja sitten istahdettiin Fazerille ihanille kakkupalasille ja kuumille kupposille.
Illansuussa ajeltiin meidän tontille. Tuonne maalaismaisemiin, sinne, missä oltiin käyty kotia suunnittelemassa jo usempi kerta kevään ja kesän aikana. Ja voi, miten kaunista siellä olikaan, sen oli jotenkin taas unohtanut ja nytkun puut vihersivät niin ja niityn heinät kukkivat. Luonnon kauneutta ja lampaiden määintää. Juuri sellaista, mitä lapsilleni olin aina halunnutkin. Haaveillut salaa.
Nytkö se olisi sitten tässä. Meidän oman kodin paikka. Tämäkö se nyt sitten olisi. Tänne koti rakentuisi, se unelmien kotimme.
Ihana oli saada rakkaat tänne haaveilemaan kanssamme, ja heidänkin mielipiteensä merkitsi paljon.
Ja mikä tärkeintä, ei rakas sisko olisi kauempana ollenkaan.
Lampaat tulivat tervehtimään meitä..
.. ja pienet tervehtivät niitä. Pieniä ja karvaisia karitsoja, mustia ja valkeita määkijöitä.
Sitten saapui se, mitä oltiin odotettu.
Huokaisin ylöspäin ja kiitin tästä kaikesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti