Tänään se sitten tapahtui, saimme tiedon, että meille niin rakas koti on myyty nyt. Niin suuri onni valtasi mielen, mutta samalla myös suuri haikeus. Niin paljon jäisi taa ja nyt olisi aika ottaa uusi askel, se rohkea askel, jonka olisi ajatellut kuitenkin vähän myöhemmin ottavansa.
Tänään mielessä oli monta kaunista hetkeä tämän kodin tunnelmissa, monta ihanaa muistoa ensimmäisistä päivistä omassa kodissa viisi vuotta sitten. Viisi vuotta. Se on pitkä, silti niin ohikiitävä aika. Niitä hetkiä muistelin, sitä, kun tähän muutettiin ja elämää omassa kodissa aloiteltiin. Kun vaaleanpunaiset nyytit kotiin kannettiin ja pieniä askeleita kohta jo odotettiin. Elämää nauruineen, iloineen ja suruineen. Onnenhetkiä ja haikeutta, arkea ja juhlaa, ystäviä ja rakkaita. Noita kauniita asioita ja vielä paljon enemmän on mahtunut meidän kotiin. Niin paljon sellaista, mistä ei malttaisi luopua. Koskaan. Ja eihän kai tarvitsekaan, säilyyhän muistot aina, vaikka koti vaihtuukin toiseen. Säilyyhän ne.
Mutta tänään kaipaan monia asioita. Kaipaan takkatulta pimessä illassa lämmittämässä. Tunnelmaa jouluisin, kun leivottiin piparit ja kesähetkiä, kun avattiin terassin ovi aurinkoon ja katettiin lounas kesätuuleen. Kaipaan ulkoilureittejä tässä lähellä ja pientä polkua heppatallille. Hiekkalaatikkoleikkejä ja keinujien iloista naurua. Näen mielessäni nuo hetket, niin monet ja niin rakkaat. Tänään kaipasin paljon, vaikka tiedän, on edessä enemmän.
Illalla vielä, kun ilta-aurinko kimmelsi jo metsänrannassa, lähdettiin rakkaiden kanssa Kaivopuiston rantaan juhlistamaan kotimme myyntiä, hyvinmennyttä asuntokauppaa.
Epätodellisin mielin, mutta uusin tuulin, jotka kantaisivat nyt.
Ja olinhan tiennyt, on tämä kesä tässä viimeinen.
Sisko jakamassa tämän kaiken, menneen ja tulevan, tämän hetken.
Niin rakas perhe.
Tämä ilta oli ehkä viimeinen lämmin ilta tämän kesän, ja samalla kun ylöspäin kuiskasin monta unelmaa merituulen mukaan, kuiskasin hyvästit myös tälle kesälle, viimeiselle tässä kodissa. Kuinka se puristikin syvältä, kuinka tuntuikaan se haikealta. Mutta, kun toinen ovi sulkeutuu, avautuu tilalle toinen. Niin uskon.
Näkemiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti