Sinä kesänä, kun Fanny oli pieni ja odotin Fionaa, sai pieni neiti keltaisen pienen leikkimökin meidän oman pihamme perälle. Viime kesänä leikit olivat vielä kovin vähäiset, mutta tänä kesänä siellä on siskokset leikkineet monenmonet ihanat leikit.
Kesän kynnyksellä laitettiin sinne joululahjaksi saadut, Elina-tädin tekemät, vaaleanpunaiset verhot sekä hyllyt pienille tavaroille, aarteille ja astioille. Sinne mahtuivat myös pieni pöytä ja korituoli. Loppuhuipunnuksena katonrajaan asetin kauniin kankaisen viirin. Mökistä tuli kaunis ja kotoisa. Tosin kuvittelin, että ehdin sitä myöhemmin vielä enemmänkin sisustamaan.
Leikkimökin tunnelmissa on vietetty monet kesäiset hetket, siellä on laitettu ruokaa ja tarjoiltu sitä sitten nukkevauvoille. Siellä on käyty kylässä, rupateltu niitänäitä ja tietenkin siivottu mummin vartavasten leikkimökkiin ostetulla lattiaharjalla paikat puhtaiksi. Ja salaa olen seurannut leikkiä hymyssäsuin.
Tänään palaan noihin hetkiin, noiden lukuisten muistojen myötä ihanan leikkimökin tunnelmiin, jonne omien tyttöjeni ihanat leikit kuljettavat. Jonne muistot kantavat vuosienkin takaa. Tuntuu haikealta, etten enää tämän syksyn jälkeen näe tuota tuttua leikkimökkiä, jonka väritystä korjailtiin monta kertaa oikean keltaisen sävyiseksi. Jossa raikui nauru ja iloinen puheensorina.
Muistoissa palaan siihen iltaan, kun pieni neiti isin kanssa asensi leikkimökin viimeisiä osia paikoilleen ja oli mökki kunnon suojakattoa vaille valmis. Muistan sen alkusyksyn viileän illan, kun ikkunan takaa katsoin ahertajia ja mietin niitä tulevia kesiä, jolloin leikkimökissä leikkii pienet asukkaat. Niitä kesiä ei tullut montaa, mutta lukuisia kesäpäiviä kuitenkin.
Yritän olla urhea, yritän olla haikailematta ääneen noita hetkiä, ettei pieni kuule, sillä hänkin kaipaa. Haluaisi rakkaan leikkimökin mukaansa, kun on tulevasta muutosta puhuttu.
Mutta jossain huomenessa on tilaa uudelle leikkimökille, isommalle. Ihanille aarteille ja sisustustavaroille, monelle vieraalle ja vauvalle. Uusille leikeille, niille tutuille. Jossain se odottaa pieniä leikkijöitä. Silloin puhaltavat uudet tuulet, joihin nämä muistot sekoittuvat.
Mutta tiedän, itken vielä, kun kerään tavarat leikkimökistä talteen, talletan kauniit muistot mukaan.
Mutta tiedän, itken vielä, kun kerään tavarat leikkimökistä talteen, talletan kauniit muistot mukaan.
Ihana, suloinen pienten tyttösten mökki, jonka ovi on tänä kesänä käynyt tiuhaan. Sinne on Lucas-serkkukin saanut pienillä jaloillaan astua ja sen hyllyjen päällä oleviin tyttöjen aarteisiin pienillä sormilla koskea. Niin ihana ollut seurata leikkejä ja touhuja siellä, niitä yhteisiä pienten omia, vaaleanpunaisia ja vähän sinisiäkin. Kaunis pikkuinen mökki, jonka ovi niin pian, liian pian, suljetaan viimeisen kerran. Sitäkin tulee ikävä, iso ikävä. Jää muistot, sitäkin rakkaimmat, kauneimmat. Täydelliset. Elän täällä mukananne jäähyväisiä minäkin jättäen.. Kaikille hetkille siellä, puisen pikkumökin tuoksussa <3
VastaaPoista