Tänään oli juhlan aika, sillä ystäväperheemme pienin prinssi sai nimen. Kaunis koti oli täynnä ystäviä, vaaleansinistä tunnelmaa, iloa ja puheensorinaa sekä pöytä pullollaan ihania juhlaherkkuja.
Pienet ystävykset löysivät leikit takapihan nurmikentältä, kun isommat ystävykset vaihtoivat kuulumisia salaattilautasen, kakkupalasen ja kahvikupposen äärellä. Ja pienin prinssi, Daniel, oli hänkin tyytyväinen ja niin rauhallinen koko kauniin juhlapäivän.
Onnellinen äiti.
Vaaleansinistä juhlatunnelmaa.
Ja tämän kauniin laulun sanoja kuunneltiin lämpimässä kesäillassa pienen prinssin kunniaksi tänään. Niin kaunis, niin totta.
Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella.
Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa.
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan.
Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään.
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan.
Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat.
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan.
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaa.
Meidän perhe.
Mikko ja Lucas-muru.
Vaahtokarkkiherkkuja.
Ihania ystäviä.
Rakas sisko.
Pienet tyttöystävät.
Pian odotammekin jo siskon masumatkaajan saapumista, mutta vielä on hetki aika kasvaa pienellä siellä.
Kunnes koittaa syksy ja aika lokakuun..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti